perjantai 21. syyskuuta 2012

Oh no what happened

Törmäämiseni vanhaan ranskan kielen opettajaani ei sujunut aivan ongelmitta.
Kymmenen minuttia tapaamien jälkeen päässäni oli mukava keskutelu, miten homman olisi ranskaksi pitänyt mennä, mutta juuri kyseisellä törmäyshetkellä, kun opettajani tulee kävelytiellä kulman takaa vastaan ei juuri ”päiväätä” enemmän osannut toivottaa. Kuinka noloa.

Olin tämän todella mukavan opettajattaren tunneilla viimeksi helmikuussa. Silloin vannoin kovaan ääneen, miten aion jatkaa opiskeluja kotona, kerrata hieman perusteita ja sitten jatkaa kurssilla, kun perusteet ovat vahvoina pääkopassani. Noh, näin jälkikäteen on hyvä todeta, ettei homma mennyt ihan odotusten mukaan. Kerrattua tuli kyllä maaliskuussa, huhtikuussa alkoikin sitten aurinko paistamaan ja sen mukana lähti myös motivaatio yksin opiskeluun. Mitä pidemmälle keväässä ja kesässä mentiin, sen vaikeammaksi tuli myös ilmoittautuminen uusille kursseilla.

Mutta tosiaan, miten tapaamiseni sitten lopulta sujui. Ilmassa oli änkytystä, joka muuttui, pitkäksi hiljaisuudeksi ja jonka jälkeen sain pari hassua lausetta ulos suustani englanniksi. Aivoni ovat taineet surkastua tässä jouten olossa. Kun yrittämällä yritän saada ulos pari lausetta ranskaa, siinä kuitenkaan onnistumatta, ei suutani tule mitään kieliä. Aivoni yrittävät hyrrätä, mutta mitään ei tule ulos. Argh. Sitten lopulta kun pääsen tilanteesta pois, saan muodostettua ihan kivoja lauseita.

Mutta jos ei jotain noloa, niin jotain mukavaakin. Ilmoittauduin tänään ranskan –kurssille Suomen vierailuni ajaksi. Nopeatempoinen kertausryhmä Ranskan instituutissa Kaapelitehtaalla toivottavasti tekee tehtävänsä ja olen joulun jälkeen valmiina jatkamaan opiskelujani täällä Sveitsissä. Toivottavasti siihen asti saan töppäykseni anteeksi hymyllä :O)

Neule: Marc O Polo, Farkkupaita: Zara, Housut: Massimo Dutti, Kengät: Calzoleria David, Laukku: Longchamp
Tämän näköisenä lähdin tänään kaupungille. Takaisin kotiin tulin posket punaisena ja hiki otsalla.



Running into my old French teacher didn’t go as expected. There were quite few problems in the air. Ten minutes after this encounter I had nice conversation in my head how it should have gone in French but right at the same second as my old teacher walked towards me around the corner I had hard time even saying “Bonjourrrr”. How embarrassing!

This lovely teacher taught me last February. After I decided that I am not gonna continue with her I spoke enthusiastically how I am gonna keep studying at home, repeat basic French and then continue with course after I get everything memorized. Well afterwards it’s easy to say. It didn’t go as I preached. I did study at home after the course but when sun started to shine in April I did forget studying and concentrated being outside with my friends who were by the way happy to speak English with me. Goodbye motivation. The further the summer went the harder it was to go back to class.

But how did my sudden meeting finally go? There was lots of stuttering in the air, which suddenly turned into a long silence. After teacher looking me like I was really a maniac I got couple sentences out of my mouth in English. I think my brain has shrunk while being a housewife. If I won’t be able to speak French even trying really hard I am not able to speak any languages at all. My brain is trying to work but it just too much for it. That’s frustrating. Well finally when I got out from that weird situation and continued my walking back home I made quite a few nice French sentences in my mind during the walk.

When I got back home I went straight to my computer and signed in for French course in Finland. I have good three months to repeat those basic French verbs and maybe after that I am ready to continue my studying here in Swiss. Before that I just have to smile a lot.

Here is the picture of the outfit I wore today. Here I am cool and relaxed but when I came back I was all red and sweaty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti